perjantai 7. lokakuuta 2016

oravanmaailmanpyörä

kerroinko jo siitä kuinka elämä heittelee
en ole ehtinyt kirjoittaa, sillä on ollut hirveä kiire saada pyörät pyörimään
päästä siihen ihan omaan oravanmaailmanpyörään

virta vie
hevosella pääsee
ja onhan sillä suurempi pääkin
ovet ja ikkunat aukeaa
kello pyörii vastapäivään

onnea hiljaisilla tunneilla ja tosi hiljaista niillä onnellisilla tunneilla

näissä juhlissa
ei enää pelota

ja tässä sitä taas mennään
askel askeleelta
alas, alas, alas,
 alas vain

kiireet poissa, ikkunat vuotavat
amerikan anoppi ja brittein vanhemmat
viidellä kielellä jokeltavat kaksoset
piiri pieni pyörii aina vaan ja minä sen mukana
ja ne kundit on oppineet jo nimen
puhelinnumeron ja työhistorian

soittelen sitten
(ja kyllä ne ovat soittaneetkin)

muutoin

elämä on vain
muusikonrenttuja, värivaloja, legoukkoja

kaikkea sellaista mistä äiti varoitti


uudessa residenssissä ei ole vihreitä seiniä
tylsän valkoisia vain, ja neuvostoliittomaisen kylmä
betonibrutalismin perikuva

onneksi on edelleen koti ja kissa tuolla toisaalla,
missä laitakaupunki alkaa hämeenkadun alta ja
sinne minä täällä päivittäin kaipaan
ja palelen ja kaipaan ja kaihoan

mutta onnekseni pääsen kotiin toistuvasti ja jatkuvasti
ammentamaan onnea sille ajalle kun taas olen poissa
ja sitten tyhjennän varastoja
bingoissa sun muissa

että hyvin menee
mutta menköön ja lujempaa vaan

Ei kommentteja: