keskiviikko 28. marraskuuta 2012

We need no introduction from mass annihilation

Koeviikko tarkotti tällä kertaa oikeesti ihan helkkaristi joogaa ja pilatesta. Oi sitä hetkellistä rauhaa ja tasapainoa. Tänään piirsin filosofian kokeeseen porkkanan osaksi maailman perimmäistä rakennetta, ja huomenna tuskailen ruotsin kokeen kanssa. Sit on enää kaks jäljellä, ja niitäkin ennen onneks vähän taukoo. Tai siis no...

Viikonlopun infokoulutus peruttiin ja se on todella ei, koska se tarkottaa, etten pääsekään Jyväskylään näkeilemään kavereita vaan homehdun taas viikonlopun himassa tai Nokialla. Mutta toivon liikkuvani täältä johonkin. Kamerakin tarviis vähän raitista ilmaa, en oo taas lähes viikkoon siihen koskenu. Paitsi tänään otin pari kuvaa noista kisuista, ihan tälleen yllärinä.

Ostin eilen niin parhaan geelin ikinä; mul oli hiukset semihyvin keesi-paljon-pystyssä melkeen 24 tuntia. Että woho, nu ska vi baila! Panostan ny hetken tohon ruotsiin. Eii, kun eka kisukuvat.



Ja sitten sitä ruotsia!11


np. Misfits - Teenagers from Mars
Ps. "Kuulostaa erittäin terveelliseltä"

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

The autumn came, took you away





Annoin pitkästä aikaa itseni käyttää rahaa muuhun kun keikkareissuihin. Surullista on, että Suosikin toisiksi viimeinen numero muistuttaa sitä Suosikkia, mistä pidin. Syksy on parasta aikaa tehdä sitä, mistä tykkään; makoilla lattialla, kuunnella hyviä levyjä ja polttaa kynttilöitä. Kitarakin on kaveri, epävireys oli sopiva tänään. Tunnin jooga kynttilänvalossa - jos nyt en nukahda, niin en ikinä. En halua herätä stressiin, en halua herätä ajatuksiin. Haluan herätä kerrankin hymyillen.

np. 69Eyes - Velvet touch
Ps. Ainiin. Koeviikko alkaa huomenna. Tarkoittanee paljon joogaa.

Pimeys muuttaa muotoaan

Kun näkee niiden hymyt yhdessä kun näkee että ne nauttii. Väkisinkin tulee epäonnistunut olo, niin ulkopuolinen, niin virheellinen, niin mihinkäänkuulumaton. Ne hymyilee ja niiden hymyt sopii toisiinsa. Niillä on aina joku johon turvautua, ne on kaikki kauniita. Ne pystyy mihin vaan ja ne tekee sen kaiken. Niillä on usko itseensä toisiinsa jumalaan sikarirasioihin mihin vaan mutta on. Ja toivo. Ja se ikuinen rakkaus. Ne osaa ja uskaltaa. Ja jos ne sattuis epäonnistumaan, ne ei pääsis putoamaan kun niillä on toisensa. Ne ympäröi mua joka päivä. Seuraan niiden elämää väistämättä vierestä ja olen kateellinen. Mä en ole edes olemassa niille. Ne nauraa eikä se kuulosta väkinäiseltä. Enkä mä näe mahdollisena, että ikinä olisin osa yhtäkään samanlaista yhteisöä. Että mikään olisi niin suurta.

Ja mä tunnen itseni epäonnistuneeksi, kun katson kuvia. Luen sanoja. Näen miten muut ihmiset ovat onnellisia. Tai onnettomia. Ovat ihan mitä vaan, silti niin paljon parempia. Paremmin pahoinvoivia, paremmin hymyileviä. Ja taas näen kirkkaammin, että en ole mitään. Eikä mulla ole oikeutta olla ikinä, en mä ansaitse.

Ja taas mä sain roolin; pidä huolta, korjaa, pelasta, välitä. En jaksa, en oikeesti jaksa. Tuntuupa kylmältä sanoa, mutta te olette niin helvetin sokeita. Ette nää ette kuule. Paitsi itsenne.

Enkä saa edes yhtä säälittävää tekstin pätkää kirjoitettua; mulla ei ole mielipiteitä. Ainakaan sellaisia, joita mulla saisi olla. Valinnat on aina pahinta, kun niistä voi syyttää vain itseään. Kirjoitanko mä jotain ympäripyöreetä skeidaa vai luovutanko? Kyllä.

np. HIM - One last time

tiistai 20. marraskuuta 2012

The wildest of the winds started whispering about you again

Minä en enää harrasta mukahienoja valokuvia, en edes yritä. Tämän todistaakseni tässä teille kaksi kuvaa kahdesta pulleasta jotka eivät ole kumpikaan edukseen näissä otoksissa.


Ketä viikonloppu! Torstaina Jyväskylä, perjantaina Asikkala, jossa uusia hienoja ihmisiä ja muutama vanha. Lattialla liukuminen on taito- ja tyylilaji. Yöllä koin valaistumisen, kun arvon rumpuvastaava heitti mut Lahteen Saabillaan. Mun on sellainen pakko saada. Hetkeksi yöllä silmäni ummistin ja aamulla herätessäni olinkin jo lähes myöhässä; kamat kantoon ja Tiinaa vastaan rautatieasemalle. Urheilua Citymarketille jossa ankaraa ruokamietintää. Päädyimme pyöreään mehuun ja lisäaineisiin. 

Finlandia-klubin oven eteen linnottautuminen tuntui yhtä huikealta kun edellisellä kerralla. Vaikka seura oli eri, ja penkit. Aika lensi välillä siivillä, toisinaan myös mateli. Ruokaa tuli haettua hieman lisää, eikä pilttipurkki ole lainkaan huono kahvikuppi. On täysin korrektia ostaa juustopatonki pelkästään saadakseen juustoa.



Jos joku ei asioiden laitoja ole päätellyt, olimme siis taasen humppaamassa orkesterin nimeltä 69eyes keikalla. Tanssejamme hieman sabotoitiin, mutta me oltiin parempia. Muah. Jätkät oli varsin herkällä päällä, eräs kitarasankari yllätti paljastamalla silmänsä sekä sisäisen jorailijansa. Oli niin huippua kuulla olevansa rakastettu ja huomaavansa kuinka meidät on huomattu. Meidän ajatuksia on myös salakuunneltu; ilmaisin juuri mielipiteeni siitä, että erästä romantiikkaa tihkuvaa veisua, jonka pohjalla ranskan kielen taitoni perustuvat, ei olisi ollenkaan hassumpi näin pitkän tauon jälkeen kuulla. Sieltä se sitten tuli TU ÉS A MOI MA CHERIE ja niin päin pois. Kaikkea tosi herkkää ja kiitos.

Kaikkitietävät järkkärit pitäis kieltää lailla. Kun ei ne tiedä mitään. Sitä ja tätä ja ulkona alko olemaan viileä, ei tosin lähelläkään sitä tärinä määrää mikä oli kaks vuotta sitten havaittavissa ennen lämmittelykutsua. Tapasimme muutaman asian ja siirryimme Lahden villin yöelämän keskukseen; emme kuitenkaan siitä päässeet nauttimaan. Ihme ja kumma. Toisten ei kannattais tunkee nenäänsä joka paikkaan, varsinkaan, jos muilla on tärkeempää asiaa.


Kisut on parasta, jos ne on pieniä ja terävähampaisia tappajia. Tapasin yhden sellaisen. Ja tapasin muutaman varsin miellyttävän ihmisen, jotka johdattivat minut Young Onesin ihan liian hauskaan maailmaan. En ole ehkä sittenkään täysin menetetty tapaus.

Harrastimme myös urheilua, sekä ruokavalion muuttamista: vitun urheilijat. Mutta mä tykkään siitä, että kanssani samalle kiertoradalle on sattunut kaikista maailmankaikkeuden asteroideista osumaan juuri tuollainen sopivasti itseni kaltainen kiertolainen. Am I high vai miksi vertasin Tiinaa just planetoidiin? Tuon nimikkeen varastin juuri Wikipediasta.

Pikkukaupungit kutsuu, joulu on kohta.

np. Anal Thunder - Drink myself to death

perjantai 16. marraskuuta 2012

In the nightmare nowhere to go, that's when you're alone

Mä vihaan sitä, miten faija tuli eilen kotiin. Miten auto ajoi pihaan ja mut täytti ahdistuksen ja paniikin suloinen yhdistelmä. Miten juoksin yläkertaan ja vaihdoin lenkkikamat päälle nopeammin kun ikinä ennen ja lähdin ulos. Miten juoksin vailla aikomustakaan pysähtyä, enkä kuullut enkä nähnyt, ajatukset oli sekalaista höttöä. Miten kuulin päässäni itseni ja ne muut; etkö sä pääse lujempaa? Ja sitä, miten tulin kotiin eikä se ollut kadonnut mihinkään.

Ja mä vihaan tätä sohvaa, joka ei anna mun nukkua.

Ja siitä se vasta alkaa.

np. The Classic Crime - The End

tiistai 6. marraskuuta 2012

Nyt ja aina

Lutakko on hirveen kolkko paikka ulkoa. Mut sisältä jotain niin kodikasta ja ihanaa. Graffitit on parasta, niitä tulee aina ihasteltua kun kapuaa rappusia toimistolle ylimpään kerrokseen. Perjantaina tuli tsekattua sitten se tanssisalikin ja sehän oli kans tosi kodikas vaikka aitaa sieltä ei löytynykkää, vaakatasoon käännetty strippitanko erottaa yleisön lavasta. Kyl sekin tavallaan toimi, vaikka kyllä sitä rakasta paineaitaa oli ikävä.

Ha, tuli vaan mieleen kultajuhlat 2011 kun Keskustorilla kaadettiin paineaita, se fiilis kun porukka vaan kaatuu sun päälle ja oot ihan että wowwh this is cool!





Nyt.
(Hyvää yötä kulta, ei kai mikään paina?)
..aina?

torstai 1. marraskuuta 2012

I'm the root of all that's evil yeah but you can call me cookie

Ei kai mitään ole tapahtunut. Mä olen vaan ollut, käynyt koulussa, aikonut tehdä läksyt ja vaikka mitä, mutta sitten päätynyt makaamaan matolle mun huoneeseen, joka on taas sen näkönen että siellä olis räjähtäny isompiki pommi. Vaikka mä siellä just siivosin. Lämmittää ajatus siitä, että on marraskuu; ja marraskuun lopussa pitäis tulla rahaa. Tuntuu laiskalta, koska kamera vaan makoilee lattialla. Sen akku on ollu tyhjänä viime lauantaista, mutta sen lataaminen on kai yliarvostettua.

Ja kun mä seison siinä eteisen peilin edessä ja kuuntelen ylhäältä kantautuvaa musiikkia, mua alkaa naurattaa. Ja mä nauran. Jos joku näkis tai kuulis mut, se pitäis mua hulluna. Mutta en mä jaksa tänään olla hullu. 

Mulla on liian löysät farkut ja punanen t-paita, hiukset kiinni. En tunne oloani kotosaks, mutta ei voi mitään, kaikki on pyykissä. Mun pitäis lähtee kaupunkiin nyt ostamaan uudet housut, koukkuja korviksiin ja sit Maijan huomaan saksimaan hiuksia. Mutta mä en saa aikaseks. Mun hiusjutut toivottavasti onnistuu.

np. Bloodhound Gang - Fire Water Burn